Perjantaina kävi sisustussuunnitelijamme Sanna Heinonen laittamassa tapetin eteisen seinään. Hänellä oli sellainen visio, että heti oveentulossa saisi näkyä paikan teema, joka meidän tapauksessa on hevoset. Joten tällaisia hepoja nyt kirmaa eteisemme seinällä.
Teemme nyt kaikkemme, että saataisiin projekti valmiiksi ja päästäisiin muuttamaan uuteen kotiin. Edellisen viikonlopun rankin rakennuspuuha oli, kun käytiin Juhan kanssa sahaamassa puita siuntiolaisella kenttäsahalla. Niitä on olemassa enää kaksi, kun aikaisemmin oli kymmenkunta. Enää ei voi käyttää rakennuslupaa vaativiin kantaviin rakenteisiin itsesahattua puuta, vaan pitää olla leimattua, tarkastettua puuta.
Tontillamme jouduttiin rakennusten ja teiden alta kaatamaan joukko vanhoja puita. Ne ovat seisseet pinossa viime syksystä. Jossain vaiheessa tuli mieleen, että niitä ehkä voisi hyödyntää johonkin rakentamiseen. Selvitimme omaa sahausmahdollisuutta ja selvisi, että Fredde, naapurin mies, joka on autellut monenlaisessa, omistaa kenttäsahan.
Sunnuntaiaamuna kello kahdeksan siis Fredden sahalle, jonne hän oli hakenut puut tontilta jo aikaisemmin. Fredde tarvitse kaksi apumiestä. Onneksi riuska nainenkin kelpasi.
Kenttäsaha on linjasto, jossa toinen apulainen auttaa sahuria sijoittamaan tukin sopivasti sahaan nähden. Osa pölleistä oli niin painavia, että tarvittiin nosturia avuksi. Muutama runko oli niin paksu, että saha ei pystynyt niihin vaan piti osa tehdä moottorisahalla. Sahurilla on kiinnostava luova työ, kun hän päättää, millaisia lautoja tai lankkuja mistäkin puusta tekee. Tosin hän sanoi, että puulla on omat näkemyksensä, eikä aina tule sellaista tavaraa kuin haluaisi.
Oma tehtäväni liittyi linjaston loppupäähän. Nostin sahasta syntyneet lankut peräkärryyn sekä pinnat roskakasaan hiukan sivuummalle. Aika rankkaa puuhaa helteessä! Kuorineen talvehtinut puu on painavaa. Yllä aherruksen tuotos, peräkärryllinen raskasta puutavaraa, paksuja lankkuja ja jopa 6 x 7 tuuman parruja. Niitä en tosiaankaan saanut yksin liikkeelle. Aamupäivän tätä jaksoimme ja sitten riitti, vaikka joitakin runkoja jäi vielä sahaamatta. Nyt puut on siirretty takaisin omalle pihalle kuivumaan. Toivottavasti jo tällä viikolla niistä saadaan rakennettua hevosille ulkotarhaan katos suojaamaan sateelta ja paisteelta.
Hevostalli on edistynyt hyvää vauhtia. Yllä kuva parin viikon takaisesta tilanteesta, kun lattia valettiin. Eilen rakennusmiehet jo irrottivat muotit ja nyt tallissa on valmiin näköinen betonilattia sekä satulahuoneen seinätkin jo runkoina paikoillaan.
Maalaushommat edistyvät. Tässä Juha vasta aloittelee hevostallin maalausta, ja nyt talli on maalattu kertaalleen kauttaaltaan, osin jo kahdesti. Olen ensi viikon vapaalla ja edistän maalausta ynnä muita tontilla tarvittavia töitä. Helle on toisaalta ihanaa, vaikka ilmastonmuutos samalla kauhistuttaa. Maalaustöiden kannalta se tarkoittaa, että parasta on herätä aikaisin. Huomenna jatkamme taas klo 6, jolloin on vielä mukavan viileää maalata.
Talossa on tehty sisustustöitä. Parketti saatiin viime viikolla koko taloon. Tiistaina alkaa keittiön asennus. Itse asennamme vaatekaappeja, joiden kokoamisessa tytär on osoittautunut hyvin päteväksi. Maalataan aamulla niin kauan kuin keho sietää kuumuutta ja sitten sisälle ruuvaamaan.
Loppusuoralla siis ollaan. Vieläkään emme tiedä, milloin oikeasti muutamme. Monta asiaa vielä puuttuu. Päivä kerrallaan ja suuri helpotus on, kun tämä projekti saadaan maaliin. Tämän hellekesän muistamme aina.
Kommentit
Lähetä kommentti