Rakentamisrintamalla kaikki hyvin

Jos ihmettelet, mitä tässä tapahtuu, niin se on Juha kuusessa ripustamassa tiaisen pönttöä. Juhalle on tullut kova pönttökuume, ja jo neljä pönttöä on saatu vietyä puihin. Ei aivan ilman vammoja vaan selkävenähdys siitä tuli. Projekti jatkuu, ja kaksi kottaraisen pönttöä odottaa vielä kotona. Niitä ei pidä ripustaa liian aikaisin, että tiaiset eivät valtaa kaikkia itselleen.

Rakentaminen sujuu niin harmonisesti kuin se ylipäänsä on mahdollista. Virolaiset rakennusmiehet ovat taas hommissa, ja viikonloppuna taloon saatiin räystäät kuntoon sekä otsalaudat paikalleen. Myös päärakentaja Mihkelillä on selkä kipeänä. Peltimiehet kävivät jo viime viikolla ja olisivat laittaneet katon, mutta ei se ei käynyt päinsä ilman otsalautoja.

Tällä viikolla miehet aloittavat ilmeisesti autotallin rakennuksen. Hevostalli on aina vaan viivästynyt. Ensi viikolla pitäisi onnistua pohjan kaivaminen ja maanvaihdot, kun enää ei ole kovaa pakkasta luvassa.

Tänään Juha on ajanut edestakaisin tontille toimittamassa kuivauslaitetta ja sulakkeita ja kipulääkettä Mihkelille. Porakaivomies tuli ja porasi 115 m, joten eiköhän sieltä maalämpöä löydy talolle. Ei siis mitään erityisiä vastoinkäymisiä tällä erää, normaalia rakennustyömaan kaaosta vaan. Jollakin tavalla stressaavaa tämä kaikesta huolimatta on. Ehkäpä se on se epävarmuus ja tietysti myös budjetti, joka venyy ja venyy ja johon pitäisi saada joku raja.

Sunnuntai-iltana talo oli hiukan maagisessa iltavalossa. Mukavalta siellä mäellä näyttää. Olen hankkinut kaupasta siemeniä ja aloittelen taimikasvatusta, ihan vaan kosmoskukkia ja keijunmekkoja näin alkuun. Juha sanoo, että ei ehkä kannata haaveilla puutarhasta niin paljon, koska peurat saattavat syödä kaiken. Rakentaminen väsyttää ja lohdutamme toisiamme, että olemme aika pitkällä hankkeessa jo. Eiköhän tästä selvitä ja päästä elämään geeniperintömme mukaista maalaiselämää.