Nyt on nopeasti tapahtunut paljon tontilla. Viime viikon aikana tuli yhteydenottoja tavarantoimittajilta: kattotuoleja, hirsiä, puutavaraa, villoja, ikkunoita saapui rakennukselle. Onneksi on ratsastuskenttä, joihin näitä kaikkia voidaan säilöä. Sitten ilmottautui virolainen porukka kokoamaan taloa. Torstaina he ryhtyivät tositoimiin, ja se oli se hurja '30 cm lisää lunta' myrskypäivä. Hirmuisesta säästä huolimatta miehet ryhtyivät rakentamaan taloa.
Näin se työ käy, ja perjantaina taivas oli jo taas selkeä. Hirret on valmiiksi tarkasti leikattu, ja miesten tehtävänä on nostella niitä paikalleen ja naputella lekalla tappeja pitämään hirret yhdessä.Väliin tulee kangasnauhaa. Rakentajilla on suunnitelmat niin kuin keittokirja isolla päällystetyllä styrox-levyllä.
Tässä tilanne perjantaiaamuna. Rankan myrskypäivn jälkeen noin puolet hirsistä on paikallaan. Lyhyet hirret nostettiin paikalleen käsin ja pidemmät hirret nosturilla.
Perjantaina iltapäivällä koko hirsikehikko oli kasassa ja kattotuoleja nostettiin paikalleen. Mikä parasta, nämä virolaiset ovat hevosihmisiä ja ymmärtävät hankkeemme hyvin. Heillä on 16 hevosta Virossa, estehevosia. Ilmankos pitää tehdä kovasti töitä Suomessa. Vanhempi herra sanoi, että 'hevonen on sydämen asia' ja kertoi, miten hyvä tunne tulee siitä, kun hevonen rouskuttaa kauroja tallissa. Olen niin samalla aaltopituudella näiden rakentajien kanssa.
Itsekin olin perjantaina huhkimassa tontilla. Meillä alkaa nyt olla ihan oikeita töitä siellä, lumenluomista, rakennusiivousta ja tarvikkeiden peittämistä. Tässä aikaansaannokseni, nostin peitteet villojen yms päälle. Saatuani kolme isoa peitettä paikoilleen olin aivan poikki. Sairastettu influenssa varmaankin vielä vie voimia.
Nyt on mukava ihmetellä jo taloa sisältä päin. Tässä keittiön kulmaa: ison ikkunan alle tulee ruokapöytä. Pohja ehti napata lunta aika tavalla, ja nyt se on jäätynyt suurelta osin paikalleen ponnisteluistamme huolimatta. Tänään hankimme jääpetkeleen, jolla jäätä saadaan pala palalta pois.
Tässä näkymä tulevasta ruokapöydästä. Maanrakentajamme Per Grönroos on hyvin monipuolinen ja toimitti myös työmaakopin paikalleen. Se on nyt hyvin tarpeellinen, kun rakentajat tekevät pitkää päivää. Eilen he kyselivät, että onko tapana järjestää harjakaisia. Kysyin, että minkälaisia harjakaisia olisi toivomus. Vastaus oli, että niitä ratsastajatyttöjä olisi mukava tavata. Siinäpä meillä nyt seuraava miettiminen.
Kommentit
Lähetä kommentti